Viestinnän ammattilainen avoimena keväästään: "RANKKAA ON OLLUT"

Näin viestinnän ammattilaisena muistan joskus kuulleeni, että jos toimittaja listaa jutussaan asioita, se tarkoittaa sitä, ettei hän ole jaksanut laittaa tikkuakaan ristiin sen eteen, että jutusta tulisi hyvä. Listojen tekeminenhän on tosi helppoa, ei tarvitse välttämättä kirjoittaa kokonaisia lauseita ja yhdistää niitä toisiinsa tai jotain. (Saatan muistaa väärinkin, mutta silti haluan nyt levittää tätä "tietoa", lähinnä siksi, että pääsen sen yhteydessä muistuttamaan, että minä tosiaan olen viestinnän ammattilainen... Olen toimittaja! (Olettehan muuten jo lukeneet kolumnin, jonka kirjoitin Edit-sivuille? Olen kolumnisti! (Voisitteko ystävällisesti klikkailla juttua niin paljon, että siitä tulisi maailman historian suosituin nettikolumni, minkä myötä minulle tulisi mielettömiä työtarjouksia ovista ja ikkunoista? Tarvitsen rahaa. Kiitos.)))

No niin, nyt kun olette lukeneet kolumnini ja jättäneet sen alle lukuisia ylistäviä kommentteja, haluaisin kirjoittaa listan asioista, joita elämässäni on viime aikoina tapahtunut. (Saan kirjoittaa listan jos haluan. Vai onko tässä vaiheessa vielä jotain väliä sillä, kuinka tyylipuhdasta tekstiä tänne kirjoitan, olenhan joka tapauksessa osoittanut olevani surkea bloggaaja (kirjoitin tänne viimeksi kolme kuukautta sitten)?) Mutta niin, toisaalta taas, kuten sanottu, olen käyttänyt energiaani toimittajana ja kolumnistina olemiseen, mikä selittää poissaoloni ns. blogosfääristä. (Puhuvatko ihmiset vielä blogosfääristä? Miksi kukaan koskaan ylipäänsä halusi käyttää sanaa blogosfääri?) (Ja miksi minä käytän niin paljon sulkuja?)

Täällä sitä kuitenkin taas ollaan, enkä epäile hetkeäkään etteikö kaikkia maailman ihmisiä kiinnostaisi, mitä minulle kuuluu. Siispä kerrottakoon, että...

  - Olen alkanut tehdä opinnäytetyötäni ja ajatellut, että vastoin kaikkia odotuksia (tai ainakin omia odotuksiani), se ei ole oikeastaan homma eikä mikään (minähän olen kirjoittanut vaikka kuinka paljon kaikenlaista, kuinka vaikeaa muka yhden opinnäytetyön tekeminen voi olla?!)

  - Olen sanonut ihmisille: "Kevääni on hyvin kiireinen, teen nimittäin opinnäytetyötäni. Se valmistuu viimeistään kesäkuussa."

  - Olen huomannut, että opinnäytetyön tekeminen on aika vaivalloista puuhaa. Tai siis, sen tekeminen ei ole vaivalloista, mutta sen tekemisen aloittaminen on, koska periaatteessahan sitä ei ole ihan pakko tehdä koskaan: Kukaan ei anna minulle potkuja jos en tee opinnäytetyötäni, kukaan ei jätä maksamatta minulle palkkaa jos en tee opinnäytetyötäni, kukaan ei sano minulle: "Minkälainen luuseri ei saa yhtä opinnäytetyötä tehtyä? Sisko, ihan oikeasti!" (Joku voisi kyllä viimeinkin sanoa sen suoraan. Ehkä silloin jotain tapahtuisi. Tai sitten ei.)

  - Olen tullut siihen tulokseen, että maailmassa on paljon muutakin kuin opinnäytetyö.

  - Olen katsonut Bachelor Suomen ja Temptation Island Suomen kaikki jaksot ja muutamia jaksoja Kielletty rakkaus -sarjasta. (Jälkimmäisestä yhden jakson jopa kahdesti, se oli sellainen ilta kun söin ystäväni Tommin luona sipsejä ja paljastui, ettei Tommi ollut nähnyt sitä jaksoa ja koska se oli mielestäni kiinnostava monella tasolla ja myös hieman kyseenalainen, sanoin Tommille, että ehkä me voisimme katsoa jakson siinä sipsien syönnin lomassa. Tosiaan katsoimme sen ja sitten mietin elämääni, mietin sitä, kuinka monia vuosikymmeniä, vuosia, kuukausia, viikkoja, päiviä, tunteja ja niin edelleen minulla on elämässäni jäljellä ja miten sen ajan käytän ja masennuin hieman koska nyt olen käyttänyt kaksi tuntia yhden ja saman Kielletty rakkaus -jakson katsomiseen.)

  - Olen ajatellut, että voisin vähentää television katsomista ja lukea vaikkapa kirjoja

  - Olen löytänyt itseni makaamasta sängystä, syömässä jäätelöä ja katsomassa jälleen Kielletty rakkaus -sarjaa. (No, jakso sentään ei ollut se, jonka olin kahdesti nähnyt vaan sellainen jakso, jossa suomalainen nainen oli mennyt turkkilaisen miehen kanssa naimisiin ja saanut siksi lokaa niskaansa.) 

  - Olen jättänyt opinnäytetyöni odottamaan aikaa, jolloin elämäni ei ole "niin jumalattoman kiireistä"

  - Olen tullut tädiksi

 - Olen sanonut irti nykyisen vuokrasopimukseni ja tehnyt uuden

 - Olen käynyt läpi tavaroitani muuton alla ja miettinyt, mitä voisin tehdä trollikokoelmalleni

 - Olen kysynyt itseltäni: "Onko sydämesi todella niin kylmä, että voisit heivata rakkaat trollisi Kierrätyskeskukseen? Sisko, mieti vielä."

  - Olen kysynyt äidiltäni, voisikohan veljenpoikani olla ihminen, joka osaisi arvostaa trollikokoelmaani. (Äiti vastasi, että voisi hyvinkin ja hän on tietysti oikeassa: emmehän me voi tietää)

  - Olen tuntenut itseni hyvin onnekkaaksi koska nyt voin sysätä viattoman taaperon niskoille 13 trollia ja kysellä häneltä kuolemaani saakka: "Olethan pitänyt hyvää huolta trollikokoelmastani? Eivätkös trollit olekin hauskoja. Silloin kun täti oli nuori ja itse asiassa ei niin kovin nuorikaan, hän keräili trolleja. Joidenkin mielestä se oli erikoista, mutta minkäs teet, hahahahaha, se oli erikoista aikaa tädin elämässä. Saanko muuten kysyä, missä trollit nyt ovat? KYSYIN, ETTÄ MISSÄ TROLLIT NYT OVAT?! NÄYTÄ MINULLE MINUN TROLLINI!"

   - Olen palannut kirjaprojektini pariin, joka on ollut jäissä siitä saakka, kun aloin tehdä opinnäytetyötäni

  - Olen ajatellut, että vau, tästä tulee mieletön teos! Olenpas lahjakas kirjoittaja!

  - Olen ajatellut, että kaikkea paskaa sitä tuleekin kirjoitettua ja että mitä järkeä on kirjoittaa sanaakaan, jos ei osaa mitään. Miten on ylipäänsä mahdollista, että olen saanut mitään ikinä kirjoitettua? Ja miten kaikki ne ihmiset, ystäväni mukaan lukien, jotka ovat vuosien varrella sanoneet minun olevan hyvä kirjoittaja, ovat kehdanneet valehdella minulle? Ovatko he vain odottaneet sitä päivää, että menen lankaan ja alan kirjoittaa kirjaa. Onko heidän suurin unelmansa se hetki, jolloin sanon heille "Tässä on kirjani, mitä pidätte? Annoin sille kaikkeni", koska silloin he voivat huutaa: "OLETKO SINÄ KIRJOITTANUT KIRJAN?! SINÄ, JOKA ET OSAA MITÄÄN?! HAHAHAHAHAAH MIKÄ SPEDE!" Sitten he sylkevät naamalleni. Siitäkö tässä on kyse?

 - Olen ajatellut, että miksi kirjoittaisin kirjaani kun maailmassa on niin paljon muutakin, esimerkiksi minä ja minun kuulumiseni, varmasti kaikkia maailman ihmisiä kiinnostaisi kuulla, mitä minulle kuuluu, ja että siitähän voisi tehdä vaikka pienen listan sinne omille nettisivuille! Mikä nerokas idea! Kyllä huomaa, että olen viestinnän ammattilainen!

Loppu. 

 Trollikokoelmani.

Trollikokoelmani.