Vapaa toimittaja vastasi puhelimeen

Hyvä ystäväni soitti minulle muutama päivä sitten. Ajattelin kirjoittaa puhelusta tänne nettisivuilleni, täällä kun on viime aikoina ollut niin hiljaista.

Elämä on vienyt mennessään.

Ystäväni: "Moi... Mitä kuuluu?"

Minä: "Eipä tässä mitään... Kahvia juon. Mitäs sulle?"

Ystäväni: "Mulla on kriisi. Siis se tyyppi Tinderistä jonka kanssa mä oon kirjotellu pari kertaa, se hyvännäkönen jonka kuvan lähetin sulle muutama päivä sitten ja joka ei sun mielestä ollut hyvännäköinen,  niin se ei oo enää vastannut mulle!"

Minä: "Ai? Mutta siis ei se musta mitenkään pahannäkönen ollut, musta se vaan näytti jotenki nyrpeeltä niin en tykänny. Mitä te kirjottelitte ja mitä siinä tapahtu?"

Ystäväni: "No se oli menossa kauppaan ja sit mä kysyin siltä, että mitä se aikoi ostaa. En tiedä miks kysyin sitä, ei mua oikeesti kiinnostanut mitenkään erityisesti mitä se oli ostamassa mut mä vaan jotenki kysyin sitä ja sit se luetteli mulle kauppalistansa. Siinä oli esimerkiks paahtoleipiä ja sit mä jotenki aloin selostaa sille suhteestani paahtoleipiin ja kaikkee sellasta, ylipäänsä niinku asiaa paahtoleivistä enkä tosiaan tiedä miks mä sellasta aloin selostaa mut siinä vaan kävi niin! Mä vaan innostuin jotenki... Kirjotin sille niistä paahtoleivistä tosi pitkään ja se tyyppi oli vaan silleen et okei ja katos eikä siitä oo sen jälkeen kuulunu mitään! Tästä on nyt pari päivää ja se on lukenu mun viestin jo ajat sitten ja sen jälkeen ollu online monta kertaa."

Minä: "Toi kuulostaa musta just siltä, mitä sen näkönen tyyppi vois tehdä. Se näytti just sillä tavalla nyrpeeltä, että sen mielestä ihminen joka puhuu paahtoleivistä ei oo tarpeeks cool hänelle. Tollanen on ärsyttävää."

Ystäväni: "Niin... Enkä mä ees ollu kiinnostunut siitä! Mä olisin vaan halunnut hylätä sen ennen kuin se hylkäs mut!"

Minä: "Joo uskon. Mua risoo myös... Sekotin just dipin illaks jotta voin tänäänkin istua yksin kotona ja syödä sipsejä. Tää on mun elämää eikä kukaan rakasta mua ja mä kuolen yksin."

Ystäväni: "Samoin. Olis se tyyppi voinut mulle jotain vastata. Oon aatellu et ehkä se on vaan ollu niin kiireinen ettei se oo lukenu mun viestii kunnolla tai jotain mutta tiiän kyllä ettei se pidä paikkaansa. En oikeesti kestä, että se hylkäs mut!"

Minä: "Mut on hylätty myös! Kukaan ei välitä musta! Kukaan ei halua nähdä mua eikä ketään kiinnosta, miten mulla menee! Mä vaan syön sipsejä ja mun elämä valuu mun silmien edessä. Oon 33-vuotias ja mun elämä vaan valuu ja mä katon sivusta, kuinka se tapahtuu. Se on traagista."

Ystäväni: "No mut kaikkien elämä valuu."

Minä: "Se on kyllä totta. Ja toisaalta taas täähän on mun oma valinta. Mä todella haluan tänäkin iltana vaan syödä sipsejä ja olla rauhassa. Mä oon ihan fine vaikkei mulla oo mitään sosiaalista elämää. Mä panostan mun uraan ja suoraan sanottuna mulla on sellainen aavistus, että mun tulevaisuus on lupaava. Ja muutenkin siis mähän oon ollut tosi tasapainonen viime aikoina. En oo flippaillut kauheesti vaikka on ollut kaikkee tässä, uusia töitä, vanhoja töitä, koulua sun muuta. Ei mulla olis edes aikaa mihinkään muuhun! Ja tiiätkö kun mä aina sanon, että tuun hulluks jos en kirjota vähään aikaan omia juttuja niin voitko kuvitella, että vaikkei mulla oo ollut viime aikoina aikaa eikä energiaa kirjottaa omia juttuja niin mä en oo tullut hulluksi. Mä oon ihan fine. Itse asiassa mulla on tosi levollinen fiilis jotenki... on niinku sellanen ihana terveellinen stressi päällä."

Ystäväni: "Mullakin on. Olis vaan kiva jos se tyyppi ei olis hylännyt mua. Niin ja tosta kirjottamisesta, oonki odotellu, että kirjottaisit jotain sun sivuille. Olis kiva lukea sun juttuja pitkästä aikaa."

Minä: "Mitä?" 

Ystäväni: "Niin siis että olis kiva lukea sun kirjotuksia."

Minä: "Ai niinku mitä kirjotuksia?"

Ystäväni: "Mitä vaan, että kun et oo pitkään aikaan kirjottanu sun blogia---"

Minä: "Mähän just sanoin, ettei mulla oo ollut aikaa eikä energiaa kirjottaa mitään omia juttuja."

Ystäväni: "Joo siis tiiän ja---"

Minä: "Sä tiedät varsin hyvin mun tilanteen. Mä käyn taas koulua ja oon saanu uuden työpaikan ja kirjotan työkseni edelleen myös! Että millähän ajalla mä niinku kirjottaisin mun nettisivuille? Ja mistä mä kirjottaisin? MISTÄ MUN PITÄIS SUN MIELESTÄ KIRJOTTAA?! Jos mulla liikkuu päässä edes vähänkin jotain niin yritän myydä sen juttuideana jollekin lehdelle! Mä tarviin rahaa ja sä tiedät sen! Kukaan ei maksa mulle mitään kun kirjotan mun nettisivuille! Miksi mä kirjottaisin sinne yhtään mitään?! Jotta sulla olis jotain luettavaa?!

Ystäväni: "En mä tarkottanu että---"

Minä: "Ei mulla oo mitään sanottavaa kenellekään! Mä en tee mitään, mä en tapaa ketään, mulle ei tapahdu mitään! Mä syön sipsejä kotona! Mä just sanoin sulle, että mä vaan syön sipsejä kotona ja mun elämä valuu mun silmien edessä! Siitäkö mun pitäis mun nettisivuille kirjottaa?! Miks mä tekisin niin ja millä helvetin ajalla?! Oon varmasti maininnut sulle, että oon alkamassa tekemään myös mun opinnäytetyötä, ja mun psykologi sanoi, että se pitäis nyt ensimmäisenä hoitaa pois alta! Mun on valmistuttava koulusta ennen kuin kaikki unohtaa, että joskus oli sellanen tutkinto kuin 'medianomi' eikä se valmistuminen oo mikään pieni homma! Mulla on tosi paljon koulutehtäviä ja tiedät erittäin hyvin myös sen, että haluan kirjottaa kirjan! Mä oon sanonut sulle miljoona kertaa, etten halua olla ihminen, joka vaan sanoo ihmisille kirjoittavansa kirjaa, muttei kirjota mitään! Mä en ole sellainen ihminen! Mä haluan yllättää kaikki, mutta miten mä sen voin tehdä kun joku on koko ajan vaatimassa multa jotain?! Tee töitä! Käy koulussa! Tee opinnäytetyö! Tee Snapchat-videoita! Vie koira ulos! Kirjota sun nettisivuille! Entä ootko Sisko koskaan miettiny podcastin tekemistä?! Mitä te vielä haluatte?! Mä tahtoisin kirjottaa koko ajan mutta mä en pysty! Mä en saa kirjotettua yhtään mitään! En YHTÄÄN MITÄÄN ja sä tiedät, että mä tuun hulluksi jos mä en saa kirjotettua omia juttuja ja nyt mä en ole saanut kirjotettua niitä! Mä en oo kirjottanut moneen viikkoon mitään! Mä en osaa enää kirjottaa! En tiedä miten oon koskaan voinut kirjottaa mitään! Mä vihaan kirjottamista ja mä vihaan mun elämää! Kaikki on hirveetä enkä mä kestä enää!"

Ystäväni: "Okei, okei... Mut siis niin, mä tykkään lukee sun kirjotuksia ja monet muutkin tykkää. Jos sä et keksi mitään aihetta, mistä kirjottaa, niin voithan sä kirjottaa siitä, miltä susta tuntuu? Varmasti ihmiset lukis mielellään siitäkin, että oot kilahtamassa."

Minä: "Toi on varmaan vitsi? Mä oon sanonu sulle jo sillon kun perustin sen kirotun nettisivun, ettei siitä tuu mitään päiväkirjaa! Sen tarkotuskaan ei oo missään vaiheessa ollut se, että se olis jotain päiväkirjamaista tekstiä! Mä sanoin sillon kaikille, myös sulle, ettei ketään enää kiinnosta blogit! Mä sanoin kaikille, että blogit kuolee ihan kohta! Mä uskoin yksittäisiin kirjotuksiin! Se oli sen koko hiton sivun pointti, että kirjotan sinne asiallisia tekstejä, joissa puin ajankohtaisia asioita! Sitten ihmiset vois jakaa niitä toisilleen ja ajatella, että se Sisko on kyllä hyvä kirjottaja ja mieletön nainen! Ei yhtään niin epätasapainoinen, miltä Twitterissä vaikuttaa! Ihmiset jakais niitä kirjotuksia ja se sivu olis mun käyntikortti, sitähän mä selitin kaikille kun perustin sen nettisivun ja sikshän mä maksoin itteni kipeeks siitä sen ulkoasustakin! Kyse oli alusta saakka laadusta eikä määrästä, etkö sä muista, että sanoin niin?!"

Ystäväni: "Joo, mutta mä----"

Minä: "Mä sanoin, että kirjotan sinne vähintään kerran viikossa ja sitten aloin sanoa, että kirjotan sinne vähintään kerran kuukaudessa ja hyvä on, nyt on mennyt kaks kuukautta kun sinne kirjotin viimeks ja sekin kirjotus oli täyttä paskaa mutta silti! Etkö sä tajua, että kynnys kirjottaa uus juttu kasvaa koko ajan, se kasvaa tälläkin hetkellä ja mua ahistaa koko ajan enemmän! MUA AHISTAA! Se sivu on siellä ja odottaa, että sinne ilmestyis jotain mahtavaa, joten nytkö mä sitten alan yhtäkkiä kirjottaa sinne, miltä musta tuntuu?! Kirjotan sinne, että mä oon kilahtamassa ja sitten kaiken maailman päätoimittajat eksyy lukemaan sen tekstin ja ne ajattelee, että jaaha, ton sekopään juttuja me ei ainakaan osteta tähän lehteen enää ikinä! Ne kyselee toimituskokouksissa toisiltaan: 'Luitteko sen Siskon nettisivuilta sen tekstin?' ja huokailee, että voi hyvä jumala mikä hullu se on! 'Sääliksi käy kun vapaalla toimittajalla menee noin huonosti.' Sitäkö sä haluat?! Sehän olis ammatillinen itsemurha! Minkälainen ystävä edes ehdottaa tollasta?! 'Kirjota miltä susta tuntuu'!? Minkälainen ihminen sä oikein olet?!"

Ystäväni: "Mä vaan aattelin, että ehkä siitä vois tulla sulle parempi olo tai jotain."

Minä: "No joo siis varmaan tuliskin mutta ihan oikeesti... Mieti nyt."

Ystäväni: "Sit et kirjota."

Minä: "Juuh."

Ystäväni: "No joo mut soitellaan vaikka myöhemmin, mun pitää nyt lähtee kauppaan."

Minä: "Joo. Mä voisin keittää lisää kahvia. Ilmota mulle, jos se nyrpeen näkönen tyyppi vastaa sun viestiin, ja jos se ei vastaa, niin hyvä vaan, että pääset sellasesta tosikosta nopeesti eroon. Sä et tarvii sellasta negatiivisuutta sun elämään."

Ystäväni: "Totta. Moi."

Minä: "Moi."