Tervetuloa nettisivuilleni

Suosittelen kaikille omien nettisivujen perustamista. Erityisesti suosittelen perustamaan sellaiset nettisivut, joilla esiintyy omalla nimellään ja kasvoillaan. Prosessin aikana pääsee kokemaan suuria tunteita. 

Ainakin minulle kävi niin.

Ensin ajattelin, että onpa mahtavaa saada vähän omaa tilaa nettiin! "Katsokaa! Täältä tulen!" riemuitsin itsekseni. En malttanut odottaa, että pääsisin kirjoittamaan juttuja. "Tällä sivulla saan tehdä mitä tahdon", tuumin. "Kukaan ei tule minulle sanomaan: 'Kuule, SOMESSA ei kannata kirjoittaa tuollaisia asioita... SOMESSA ei pidä vaivata toisia ihmisiä ongelmillaan... Se on epäkohteliasta!'" Halusin sanoa jo alkuun suorat sanat yhdestä jos toisestakin tapauksesta. Tuntui ihanalta kun tiesin, että olisin vapaa tekemään niin. 

Sitten aloin miettiä, miten esittelisin itseni. Sekin oli ihanaa: periaatteessahan omilla nettisivuillaan voi keksiä itsensä kokonaan uudelleen! Mietin, mitä kaikkia asioita elämässäni korostaisin. Kertoisinko käyväni joogaamassa? Paljastaisinko, mistä tulen onnelliseksi? Mainitsisinko, mitkä kaikki lehdet ovat julkaisseet kirjoittamiani artikkeleita? Entä olisiko mieletöntä, jos luettelisin kaikki julkkikset, keitä olen toimittajan työssäni tavannut? "Olisi!" ajattelin. "Sellainen ihminen minä olen! Urheilullinen, sosiaalinen ja reipas! Viimeinkin asianlaita selviää koko maailmalle! Tiedä vaikka minusta tulisi BRÄNDI! Minusta tulee RIKAS!"

Kaikki oli ihanaa.

Ongelmat syntyivät, kun pyörittelin näitä juttuja päässäni liikaa. En enää ollut varma siitä, miksi ylipäänsä halusin omat nettisivut. Mietin, miksei minulle riitä, että avaudun Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä. Ajattelin, ettei minulla oikeastaan edes ole mitään sanottavaa. "Pitääkö sitä koko ajan olla jostain vaahtoamassa?!" kysyin itseltäni. "Ja miksi kuvaat päivittäin pärstääsi ja lataat niitä kuvia nettiin?! Sisko! Katso nyt itseäsi, aikuinen ihminen! Sinä et ole mikään Benjamin Peltonen!" 

Ahdisti. Tuntui siltä, ettei minulla ollut enää hajuakaan siitä, mitä olin tekemässä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että ehkä olisi parempi unohtaa omat nettisivut — ja samalla kadota koko internetistä. 

Nettisivuni olivat kuitenkin juuri valmistuneet. Näytin niitä ystävälleni. Hän sanoi, että hienothan nuo ovat ja kysyi minulta, mitä aion sivuille kirjoittaa. "Öööh, no siis... ainakin mielipiteitäni... luulisin", vastasin hänelle.

Ahdisti taas.

Sitten tajusin, ettei mun edes tarvitse tietää heti, mitä kaikkea täällä tulee tapahtumaan. Jos minulla on mielipiteitä (kuten joskus on), voin kirjoittaa niistä tänne. Jos haluan jakaa täällä musiikkivideon, voin tehdä niin. Ja jos tekniikka kehittyy esimerkiksi siten, että täällä pystyy joskus pelaamaan Onnenpyörää, ei sekään ole pois suljettua. Juuri siinä piilee internetin hienous. Sen ymmärrettyäni näiden nettisivujen perustaminen tuntui taas hyvältä idealta. 

Siispä kirjoitin tämän ensimmäisen merkinnän ja päätin julkaista sen, vaikka jännitti ihan kamalasti.