"Puhutaan MINUN rinnoistani"

Muistan, kuinka 90-luvulla iltapäivälehtien viikonloppupainosten kansissa poseerasi usein Anu Saagim. Hän hymyili kuvissa kauniisti ja haukkui samalla suomalaiset naiset (ja joskus miehetkin) maanrakoon. Ajattelin silloin, että siinäpä vasta törkeä nainen, ja niin tuntuivat monet muutkin ajattelevan. Suomalaiset tuhahtelivat otsikot luettuaan, että jaahas, selvä... "Hyvä se sinun on tulla sanomaan... Sinä olet naimisissa Ristomatti Ratian kanssa ja niin edelleen... Vai että korkokenkiä pitäisi käyttää... Tulepas kuule tänne meidän kylälle niissä hienoissa vaatteissasi käyskentelemään ja katsotaan, vieläkö olet samaa mieltä..." 

Jossain vaiheessa tajusin, että lehdet ottivat Saagimiin yhteyttä aina, kun kaivattiin tyyppiä, joka takuuvarmasti sohaisisi muurahaispesää. Lehdet menisivät kaupaksi, kun Saagim olisi niiden kansissa provosoimassa suomalaisia. Kun ymmärsin tuon, jätin Saagimin mielipiteet omaan arvoonsa. Välillä jopa ilahduin kun näin hänet taas jonkun lehden kannessa vaahtoamassa: "Anu Saagim ei siis ole edelleenkään päässyt sen yli, ettei kaikkia ihmisiä kiinnosta se, miltä he näyttävät", ajattelin. "Mikä tunteenpalo!"

Sitten tuli internet. 

Internetin myötä kuka tahansa saattoi loukata suurtakin ihmisjoukkoa kätevästi vaikka kotisohvalta. Netissä provosoimisesta tuli niin yleistä, että sille löytyi oma nimikin: trollaaminen.

Netissä huudellaan niin paljon kaikenlaista, että harvasta asiasta jaksaa edes tuohtua. Siksi ajattelin, että kun Maisa Torppa -niminen nainen kirjoitti blogiinsa jotain niinkin älyvapaata kuin "kyllä kunnon naisella isot tissit olla pitää", ei kukaan kiinnittäisi siihen huomiota. 

Harhaluulo. 

Ihmiset menivät sekaisin: Blogilinkkiä jaettiin ja vastineita kirjoiteltiin. Alkoi keskustelu tisseistä, eikä kenen tahansa tisseistä... vaan omista tisseistä.

Yksi jos toinenkin nainen halusi julistaa sitä, ettei rintojen koolla ole mitään merkitystä. Ja samaan aikaan he tekivät numeron omista rinnoistaan.

"Minä voin kyllä ihan omasta kokemuksestani sanoa, että kyllä pienirintaisenakin voi tulla rakastetuksi..."

"Minä en ottaisi silikoneja mistään hinnasta!"

"Minä olen ylpeä omista rinnoistani..."

Miksi jonninjoutava blogikirjoitus sai aikaan sen, että ihmiset alkoivat ruotia suhdettaan omiin rintoihinsa? Siksikö, että he saivat viimeinkin "hyvän" syyn tehdä niin?

Blogikirjoitukset siitä, kuinka vähän rintojen koolla on merkitystä, eivät ole mielestäni kovin vakuuttavia, kun niiden yhteydessä on kuvia, joissa bloggaaja poseeraa itse. Kuvien tarkoitus kun lienee ihan sama kuin mikä oli Maisa Torpan kirjoituksenkin tarkoitus: saada huomiota.

Minä. Minä. Minä.

Minä ja minun isot rintani.

Minä ja minun pienet rintani.

Minä olen seksikäs siinä missä sinäkin!

Ja kaikki tämä yhden Maisa Torpan typerän kirjoituksen takia. Kuka edes on Maisa Torppa?!

Välillä tulee ikävä niitä lauantai-iltapäiviä 90-luvulla, jolloin menin äidin kanssa Citymarketiin. Kassalla näin lehden, jonka kannessa Anu Saagim räyhäsi. "Suomalaiset eivät osaa pukeutua ja miehet ovat juntteja", oli muistaakseni Saagimin pointti. (Saatan olla väärässäkin, mutta tällainen mielikuva minulle jäi.) Luin otsikon ja siirryin liukuhihnan päähän pakkaamaan ostoksia. Mietin, että mikähän tuon Saagimin ongelma on. Viimeistään siinä vaiheessa kun söin kotona grahamleipää, olin unohtanut koko Anu Saagimin. 

Onneksi.