NAINEN TÄYTTI 33 VUOTTA — seuraukset olivat uskomattomia

Viime torstai-iltana soitin hyvälle ystävälleni. 

"Miten syntymäpäiväsi on mennyt?" hän kysyi minulta.

Olin täyttänyt 33 vuotta. Vastasin, että syntymäpäiväni oli mennyt ihan kivasti ja lisäsin:

"Panostin tänä vuonna internetiin."

"Mitä se tarkoittaa?" ystäväni kysyi. 

Kyseinen ystäväni ei käytä sosiaalista mediaa WhatsAppia lukuun ottamatta. (Rakastan häntä. Mielestäni meistä jokainen tarvitsee elämäänsä ihmisen, joka esittää säännöllisesti kysymyksiä kuten "Mutta mitä te siellä Facebookissa oikein teette?", "Miksi sinä laitat kuvia sinne Instagramiin?", "Oletko sinä koko ajan siellä Twitterissä?" ja "Teetkö sinä oikeasti videoita sinne Snapchatiin? Kenelle ne näkyvät? Kuvaatko sinä siellä siis itseäsi?" Sitten minä vastaan ystävälleni jotenkin näin: "No, Facebookissa voi kätevästi seurata, kuinka hyvin kaikilla tutuilla menee ja tuntea itsensä toisen luokan kansalaiseksi, Instagramissa taas voi seurata mielenkiintoisia tyyppejä ympäri maailmaa, Twitter on loistava paikka rypeä itsesäälissä ja kyllä, kuvaan Snapchatiin videoita lähinnä itsestäni enkä osaa sanoa, miksi — EHKÄ SIKSI, ETTÄ OLEN IDIOOTTI! VOIMMEKO NYT PUHUA JOSTAIN MUUSTA?!")

Oli miten oli, kun sanoin ystävälleni, että panostin tänä vuonna internetiin, tarkoitin sitä, että keskitin 33. syntymäpäiväni juhlimisen sosiaaliseen mediaan. Ajattelin, että kun nyt kerran joka tapauksessa vietän paljon aikaa Facebookissa, Instagramissa, Snapchatissä ja Twitterissä, voisin yhtä hyvin selvittää, kuinka paljon sosiaalisessa mediassa voi saada huomiota syntymäpäivänsä ansiosta. (Haluan korostaa, että tuo tosiaan oli ainoa syy kokeiluuni — taustalla ei suinkaan ollut esimerkiksi se, että yrittäisin paikata tyhjää aukkoa sielussani hakemalla huomiota kaikilta mahdollisilta ihmisiltä maailmassa.)

Koska minulla ei ollut hirveästi kiireitä silloinkaan, kun täytin 32, oli minulla onneksi olemassa "kaavio" siitä, kuinka paljon sain huomiota sosiaalisessa mediassa 29.10.2014. (En osaa tehdä hienoja kaavioita tietokoneella, joten turvauduin piirtämiseen. Yritin kyllä muutama vuosi sitten opetella kaavioiden tekemistä koulussani Haaga-Heliassa, mutta kun eräs viisas ystäväni sanoi minulle, että hänen mielestään meistä jokaisella on oikeus valita omat taistelunsa, ajattelin, että antaa olla. Järkeilin, että siinä vaiheessa kun minä tarvitsisin elämässäni Excel-taulukkoa, olisin luultavasti niin rikas, että voisin koska tahansa maksaa jollekin ihmiselle, että hän tekisi kaiken niihin liittyvän puolestani. Myöhemmin selvisi, että olin väärässä.)

Tässä vaiheessa lienee oleellista mainita, että osa kaavioiden eroista selittynee varmasti sillä, että sosiaalisessa mediassa "ystävien" ja seuraajien määrä vaihtelee. Olen saanut tänä vuonna aika runsaasti uusia Twitter-seuraajia, muutaman uuden Facebook-kaverin ja jonkun verran uusia Instagram-seuraajia. Samoin olen menettänyt Facebook-ystäviä ja seuraajia siellä sun täällä, mutta kuka niitä laskee?

(Jos joku heistä sattuu lukemaan tätä, niin haluan kertoa: Olen ihan fine sen kanssa, ettette ole enää elämässäni. Kuten Beyoncé laulaa Destiny's Childin kappaleessa "Survivor":  

"You thought that I'd be stressed without you, but I'm chillin'. You thought I wouldn't sell without you, sold nine million!"

Että mulla menee niinku tosi hyvin ilman teitäkin! Tosi hyvin! Ei mulla ole aikaa edes miettiä tuollaisia asioita. Olen busy! Teen nykyään tutkimuksia!)

Alla kaavio vuodelta 2014.

Seuraavaksi käyn läpi, miten syntymäpäiväni otettiin tänä vuonna vastaan Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Snapchatissä. (En erittele muita yhteisöpalveluita ensinnäkään siitä syystä, että niissä reaktioita oli huomattavasti vähemmän kuin Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa ja Snapchatissä ja toiseksi siitä syystä, etten jaksa.) 

Facebook:

En nykyään käytä Facebookia läppärillä niin paljon kuin ennen. Välttelen sitä, että Facebook olisi koneella auki siltä varalta, että siellä "tapahtuisi jotain". Voin kertoa, ettei siellä tapahdu. Jos minulle nykyään tulee notification, se tarkoittaa yleensä sitä, että joku on kirjoittanut kommentin koirani Facebook-sivulle. (No hard feelings, Carlos Leon. No hard feelings at all.) Koska käyn Facebookissa lähinnä puhelimellani, en enää huomaa sitä, kuka milloinkin juhlii syntymäpäiväänsä. Ja vaikka huomaisinkin, niin jätän usein onnentoivotukset kirjoittamatta. Se on henkilökohtainen keskisormennäyttöni Facebookille: Vaikka Facebookista on ollut minulle vuosien aikana paljon iloa ja hyötyä, ei se tarkoita sitä, että Facebook haluaisi minun parastani. Se haluaa ennen kaikkea minun rahani, vaikka miten yrittää uskotella muuta. Ymmärrän toki sen, että Facebookin tarkoitus on tehdä rahaa, mutten halua unohtaa asiaa ja vaahtoankin aiheesta mielelläni. (Vaahtoaisin nytkin, mutta yritän pysytellä aiheessa. Se on vaikeaa. Löysin muuten yhtenä päivänä Facebookin kätköistä testin, jonka olin tehnyt vuonna 2008. Testi oli nimeltään "Mikä Jippu olet?")

Kun viime torstaina eli syntymäpäivänäni (29.10.) menin Facebookiin puhelimellani, ruutu täyttyi ilmapalloista ja seuraavasta tekstistä:

"Hyvää syntymäpäivää, Sisko!

Facebooklaiset toivottavat sinulle oikein mukavaa tulevaa vuotta."

Sen alapuolella oli Facebookin logo. Facebookin logon alapuolella taas näkyi muutaman minua onnitelleen ystäväni profiilikuva ja teksti, joka meni jotenkin näin: "Muun muassa Mikko, Tommi ja Marika ovat onnitelleet sinua." (En ottanut tuosta alaosan tekstistä kuvakaappausta joten en muista sitä tarkkaan, mutta jotenkin noin se meni.) Minulle jäi vähän epämääräinen fiilis siitä... En tiennyt, tarkoitettiinko "Facebooklaisilla" Facebookin henkilökuntaa (viitaten logoon) vai ystäviäni Mikkoa, Tommia ja Marikaa (viitaten heidän profiilikuviinsa) vai kenties kumpiakin. Yhtä kaikki uskon, että jos Mikkoa, Tommia ja Marikaa pyydettäisiin määrittelemään itsensä, eivät he ainakaan ensimmäisenä sanoisi: "Olen Facebooklainen."

Olenko minäkin "Facebooklainen"? 

En halua olla "Facebooklainen".

Minua on alkanut ärsyttää, että Facebook on alkanut toimia ikään kuin muistikirjana. Se tyrkyttää minulle "muistoja" ihan niin kuin juuri Facebook olisi se taho, jolle olisin jakanut elämäni tärkeimmät tapahtumat (uskokaa tai älkää: se ei ole), kertoo erikseen, milloin lähelläni on tapahtuma, johon Facebook-ystäväni ovat osallistumassa (miksi?) eikä jätä minua rauhaan muistutuksilta tuttujen ja puolituttujen syntymäpäivistä kunnes olen klikannut näytön reunaa ja kirjoittanut tyhjään kenttään "Onnea" tai jotain vastaavaa.

Koska tosiaan olen kuluneena vuonna kirjoittanut vain harvojen ihmisten Facebook-seinille syntymäpäiväonnitteluita (parhaita kavereita olen onnitellut WhatsAppissa), ajattelin viime torstaina, että olisi sääli jos muutkin ihmiset ajattelevat kuten minä... koska sittenhän he eivät myöskään vaivautuisi kirjoittamaan minulle minun syntymäpäivänäni! Ja koska minun syntymäpäiväni (29.10.) on kuitenkin vuoden tärkein päivä, päätin kirjoittaa statuksen, josta Facebook-ystävieni oli tavallaan pakko tykätä. Näin se meni:

"SYNNYIN TASAN 33 VUOTTA SITTEN!

PS. En haluaisi vaikuttaa siltä että harrastan kiristystä saadakseni huomiota, mutta kai te tajuutte, että jos ette noteeraa tätä statuspäivitystä, mulle tulee sellainen fiilis että toivotte etten olisi syntynyt lainkaan ja sitten kun seuraavaksi törmätään kasvotusten, se voisi olla vähän AWKWARD."

Statuksen tarkoituksena oli aktivoida sellaisetkin ihmiset, jotka olisivat ilman sitä ajatelleet että no, ei tuo Sisko nyt niin läheinen minulle ole, että jaksaisin klikata ruutua ja kirjoittaa hänen seinälleen "Onnea", en siis tee sitä... Tavallaan siis tein palveluksen kaikille Facebook-kavereilleni ja säästin heidät ylimääräisiltä klikkauksilta ja kirjoituksilta: he pystyivät onnittelemaan minua yksinkertaisesti tykkäämällä statuksestani! Statuksesta tykkäsi vuorokauden aikana 81 ihmistä mikä tarkoittaa sitä, että se oli yksi eniten huomiota saaneista Facebook-statuksistani koskaan. Lisäksi statuksen alle tuli 30 onnittelukommenttia.

Kuten huomaamme kaavioista, niin siinä missä viime vuonna onnitteluja kirjoitettiin Facebook-seinälleni 83 kappaletta (kaavio yllä), kirjoitettiin niitä tänä vuonna 87 (kaavio alla). Näin ollen voisi sanoa, että tämän vuotisen synttäriaiheisen statuksen alle ilmaantuneet onnittelut olivat kaikki plussaa.

Lopputulema: Passiivis-aggressiivinen Facebook-statukseni ylitti kaikki odotukset!

Twitter: 

Twitterissä 33-vuotisjuhlaani suhtauduttiin yllättävän suurella kunnioituksella. (Jos käyttäisin sanaa "somepöhinä", voisin melkein käyttää sitä tässä yhteydessä.) Viime vuonna syntymäpäivääni reagoitiin Twitterissä paljon pienemmässä mittakaavassa. Selitys on simppeli: Olen ollut tänä vuonna todella aktiivinen Twitterissä ja päätin rummuttaa tulevaa juhlapäivääni jo pari viikkoa ennen sen koittamista.

Minusta tuntuu aina jotenkin väärältä retweetata kehuja, joita Twitterissä vastaanotan (ei sillä, että vastaanottaisin niitä kaiken aikaa... VOISITTE KIRJOITTAA NIITÄ ENEMMÄNKIN.), mutta syntymäpäivänäni tein poikkeuksen ja retweettasin kaikki twiitit, jotka koskivat syntymäpäivääni. Eräs Twitter-käyttäjä jopa kirjoitti erillisen twiitin, jossa hän kertoi kuuntelevansa koko päivän Britney Spearsia syntymäpäiväni kunniaksi. Se liikutti minua. Niin kuin teko ei olisi jo muuten saanut minua kyyneliin, liitti nainen twiittiin vielä lempikuvani Britneystä. (Siinä Britney ajaa lelu-Cadillacilla valkoinen mekko yllään.)

Lopputulema: Rakastan Twitteriä.

Instagram:

Instagramissa oli tänä vuonna rauhallista, paljon rauhallisempaa kuin viime vuonna. Uskon, että torstaiaamuisella kuvavalinnallani oli osuutta asiaan. Se taisi olla epäonnistunut. Parina aiempana vuonna olen ilmoittanut Instagramissa synttäreistäni selfien yhteydessä, mutta tänä vuonna postasin kuvan Winona Ryderistä, joka on paitsi upea nainen, myös syntynyt 29.10. kuten minäkin. (Mainitsinko jo, että syntymäpäiväni on 29.10.? Merkatkaa kalenteriin.) Tietysti minun olisi pitänyt ottaa kuva itsestäni kun kerran oli minun syntymäpäiväni! Sisko, mikä amatöörimoka!

Lopputulema: Olen kiinnostavampi kuin Winona Ryder. 

Snapchat:

Snapchat oli vuoden 2015 yllättäjä. Hyvin mielenkiintoista on se, että se kanava, jonka kautta sain henkilökohtaisimmilta tuntuvat onnittelut ei edes esiinny viime vuoden kaaviossa. Niin nopeita ja suuria ovat muutokset sosiaalisessa mediassa! Aamulla sain Snapchatissä kirjoitettuja onnitteluita, mutta iltaa kohti vastaanotin myös videoita. (Ensin ajattelin, että tämäpä outoa, mutta sitten tajusin, ettei kuka tahansa voi alkaa koska tahansa hölöttämään Snapchat-videolla syntymäpäiväonnitteluita puolituntemattomalle ihmiselle, jotkuthan käyvät esimerkiksi töissä eivätkä istu pyjama päällään kotona 24 tuntia vuorokaudessa.) Kahdella videolla jopa laulettiin minulle! Toinen niistä tuli muuten vasta viime yönä koska kukapa ei juuri perjantain ja lauantain välisenä yönä ajattelisi, että tämän onnittelulaulun videoiminen ja lähettäminen käyttäjälle @sipelolleri on todella hyvä idea. (Se oli!) Voi olla, että ihmisten intoon lähettää minulle onnitteluita Snapchatissä vaikutti se, että olin jauhanut omissa videoissani synttäreistäni jo viikkotolkulla, itkenyt pari päivää sitä kuinka tunteellinen olen aina syntymäpäiväni alla ja lopulta vetänyt marttyyriraivarit siksi, etten ollut saanut yhtään lahjaa. Mutta tämä on tietysti vain yksi teoria.

Lopputulema: Snapchat-seuraajani ovat kivoja.

Palataan vielä hetkeksi puheluun, josta kerroin tämän kirjoituksen alussa. Kun olin kertonut ystävälleni, mitä tarkoitin internetiin panostamisella (eli kaiken tuon, minkä äsken kirjoitin), hän sanoi:

"Okei."

Lopuksi:

Olisi mielenkiintoista nähdä vielä se, kuinka moni onnittelee minua täällä kotisivuilla. Onnittelukommentteja voi jättää tämän tekstin alle jos haluaa, mutta mitenkään pakollista se ei tietenkään ole. Mutta olisihan se nyt mielenkiintoista. Tämä minun tutkimukseni kun on niin mielenkiintoinen. Hyvä jumala, kuinka mielenkiintoinen tämä minun tutkimukseni on.