Jokainen nainen on alusvaatesetin (29,95 €) arvoinen

Viime perjantaiaamuna heräsin onnellisena: Olin saanut koko viikon hommat melkein pakettiin enkä malttanut odottaa, että pääsisin illalla ulos hyvän ystäväni kanssa. (Olimme sopineet jo monta päivää aiemmin, että kiertäisimme perjantai-iltana Kallion baareja. Jälkiviisaana voin kertoa, ettemme lopulta ehtineet kuin kahteen baariin, mutta silti... suunnitelmassa oli potentiaalia!)

Perjantaiaamu oli kolea, joten laitoin pipon päähäni kun lähdin viemään koiraani pihalle. Kävelin kadulla ja ajattelin, että ilmassa oli jollain jännällä tavalla pikkujoulun tuntua, mitä ikinä se sitten tarkoittikaan... joka tapauksessa sellainen ajatus tuli mieleeni enkä minä voinut sille mitään.

Kun palasin koirani kanssa kotiin, keitin itselleni kahvia ja vastailin sähköposteihin. (Hyvä on, vastasin yhteen sähköpostiin, mutta tykkään puhua saamistani sähköposteista monikossa koska ihailen salaa ihmisiä, joita pommitetaan koko ajan sähköposteilla ja jotka huokailevat suureen ääneen: "Kuinka muka ehtisin vastata näistä jokaiseen? Kaikki haluavat palan minusta.") Sitten aloin lukea Hesaria. Mietin, kutsuisiko joku toinen ihminen samanlaista aamua "laatuajaksi". (Mietin itse asiassa useinkin sitä, miten ihmiset määrittelevät käsitteen "laatuaika". Sosiaalisesta mediasta olen saanut sellaisen kuvan, että "laatuaika" on sitä, että ollaan rauhassa kotona eikä tehdä paljon mitään, minkä perusteella minä vietän paljon "laatuaikaa" elämässäni. (Miksi sitten puhun "laatuajan" sijaan siitä, että olen rauhassa kotona enkä tee paljon mitään? En tiedä. Tätäkin pitäisi varmaan miettiä.))

(En myöskään tiedä, miksi käytän näin paljon sulkuja, etenkin kun olen toimittaja ja journalismin opiskelija, joka on kuullut monta kertaa sanottavan: "Sulkujen käyttö ei ole mitään muuta kuin merkki siitä, ettei kirjoittaja ole jaksanut nähdä vaivaa järjestelläkseen lauseita." No, nyt kun kirjoitin tuon tuohon ja pysähdyin ajattelemaan asiaa, taidankin tietää, miksi käytän niin paljon sulkuja... mutta lupaan harkita sulkujen vähentämistä siinä vaiheessa, kun joku alkaa maksaa minulle näiden juttujen kirjoittamisesta. (Eli toivottavasti pian.))

Yllä olevat kappaleet tiivistettynä:

Viime perjantaiaamuna luin Helsingin Sanomia.

Hesarissa oli erään nimeltä mainitsemattoman alusvaateketjun mainos. Siinä luki: "JUHLIMME 200 MYYMÄLÄÄ". Lauseen alla oli (melkein) sama teksti englanniksi: "Celebrating the diversity of women".

Ilmoituksessa kerrottiin, että ketjun liikkeistä saa klubikortilla alusvaatesetin 29,95 eurolla. (Sivuhuomio: halpaa!) Katsoin mainoksen malleja. Heitä oli kymmenen ja he näyttivät hyväntuulisilta. Minua vähän mietitytti, miksi alusvaateketju oli valinnut mainokseen, joka ylisti nimenomaan naisten monimuotoisuutta, kymmenen naista, jotka muistuttivat aika pitkälti toisiaan: heistä kukaan ei näyttänyt yli 35-vuotiaalta, he olivat kaikki vaaleaihoisia ja heistä jokaisella oli pitkät hiukset ja hoikka vartalo. 

No, antaa olla tämän kerran, ajattelin, ehkä minun ei ollut syytä pilata "laatuaikaani" yhden alusvaatemainoksen takia... sitä paitsi oli kai se tavallaan plussaa, että ketju juhlisti naisten monimuotoisuutta eikä esimerkiksi härkätaisteluita, rauhoittelin itseäni.

Turhaan. 

"Mitä järkeä on väittää mainoksessa juhlistavansa naisten monimuotoisuutta, jos mainoksen naiset edustavat kaikkea muuta kuin sitä?" minä kysyin itseltäni ja sitten minä vastasin itselleni: "Sitä järkeä tietysti, että se myy. Kohderyhmään 'naiset, jotka eivät viihdy nahoissaan' voi luottaa. Sellaiset naiset eivät lopu kesken — ja tällaiset mainokset pitävät omalta osaltaan huolen siitä."

Kymmenen hymyilevää naista tuijotti minua Hesarin sivulta ja minä aloin miettiä, olenko koskaan nähnyt mainosta, jossa juhlitaan miesten monimuotoisuutta. Ei tullut mieleen. Ehkä miehet eivät tee ostopäätöksiään sillä perusteella, mitä mieltä heidän monimuotoisuudestaan ollaan, ajattelin. 

Tai ehkä miehiä ei vain pidetä niin tyhminä kuin naisia?

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku yrittää myydä minulle alusvaatteita. Sen sijaan en halua maksaa senttiäkään siitä tunteesta, että kelpaan sellaisena kuin olen. Mielestäni yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua maksamaan siitä.

Ostan alusvaatteita, koska minä tarvitsen niitä ja koska kauniit alusvaatteet ovat mielestäni ihania. En ole lopettamassa niiden ostamista. Mutta aivan varmasti ostan alusvaatteeni jostain muualta kuin ketjusta, joka kertoo minulle mainoksessaan "juhlistavansa" "naisten monimuotoisuutta". Ei naisten monimuotoisuus ole asia, jota pitäisi erityisesti juhlistaa. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys — ihan niin kuin miestenkin monimuotoisuus on.